Not About Winning
14/04/2009 at 6:30 AM | Posted in English | Leave a commentStory by: Michael Sundsten
Photos by: Leeni Pellinen
The whole team stands up on the bench for the entire game. One forward with longer hair than others battles behind the opponent’s net. Her plait sways as she takes on another hit from the physical Kiekko-Vantaa defenseman. She isn’t going to dodge him in the corner. The only girl on the ice, Louise Durrell dishes out a hit for a hit on the Kiekko-Vantaa boys dressed in blue on her next shift.
“We have a great spirit on our team. We never give up”, explains the headcoach Brian Biddulph of the Southeast Conference team from Great Britain.
The first ten minutes of the game, the levels are quite even. Soon the gap between the British and the Finnish junior hockey starts to show. Kiekko-Vantaa scores the shutout ending first strike, it’s 0-1. After that the game is played mostly at the other end, in the Brits defensive zone. The Turku Tournament game for 14- and 15-year-olds ends in a devastating 0-9 win in favour of Kiekko-Vantaa.
Poor Circumstances
The Brits aren’t here to complain. Their on a journey that is bigger than hockey itself. For some it’s the first time on an airplane and abroad. Not every member of the team could even make the tournament trip. It all comes down to money. Some talented young hockey devotees have had to give up the expensive sport.
“The lack of money and sponsorship makes this self-funded all the way”, coach Biddulph tells as a background.
Hockey is more popular in northern Britain, because of the bigger arenas. As for in the southeast, where Biddulph’s players take the ice, the facilities are a lot worse. Some arenas are decent, but they have chicken net instead of acrylic glass. The rinks are also many times half the size. The coaching as well is organized in the cheapest possible manner. Quite a few teams are coached by parents, who have passed the necessary exams.
“These players have practice only 1,5 hours a week. We have no superstars on our roster”, Biddulph continues.
In Britain the winters won’t enable any natural ice time outdoors. Therefore some compete in roller hockey as a method for keeping up the knack.
The Carefree Team
Sixty spectators shiver while watching the junior game at the Kupittaa arena’s second rink. The Southeast Conference team is a lot more mixed when it comes to the player’s size. K-Vantaa is more homogenous.
Before the game the tournament’s Finnish liaison for the team, Kai Puonti gave Biddulph some hints about the opposing team’s skill-level, since they had no clue in advance.
Mr. Biddulph hollers his instructions for his team in an advisable tone. As the Southeast Conference draw a penalty and are forced on the penalty kill it seems like it’s their first time around. Biddulph pulls Durrell aside and tells how to skate in the own zone.
Southeast Conference’s players Louise Durrell, the man-sized Jack Burton and the small, but swift Steven Woodford really enjoy the sport.
“It’s so fun, fast and rough”, Durrell argues.
There is no hitting in women’s ice hockey and as few years go by the level of physicality takes over against boys. Louise can’t continue with them forever. She doesn’t seem too dissatisfied.
“I probably go on playing football then”, she states with a smile.
The team’s first line center and perhaps the best skater, Steven Woodford takes part in the tournament already for the fifth time. His talented skating is a result of eager training.
“I started hockey at the age of five”, Steven reminisces.
“I like the physical side of the game”, contemplates Jack Burton, the big defenseman in the line-up.
He got called for kneeing during the game, but regardless plays a clean and fair brand of hockey.
The team arrived at the arena by bus appearing very excited to get the chance to play in the tournament. They tried their best, but there weren’t too many mournful faces after the blowout loss to Kiekko-Vantaa. It was time for a meal at the arena’s cafeteria.
“No time for sight-seeing”
The group landed at the Helsinki-Vantaa airport on Thursday and was royally exhausted. Having prepared for the tournament with too practice games, the players assembled from London, Peterborough and Slough among other cities were picked from half a dozen clubs for the trip. The management consisted of two coaches and the manager for the junior national team, Pauline Rost.
“We’re on a tight schedule, five games in three days”, Rost tells as she teases the players, when it’s her turn to be interviewed.
The team with a cheerful attitude has participated in the Turku Tournament for 15 years already. After five games with seven goals scored and 36 against they left Finland on Monday.
Stats aside. Hockey is a great way for socialising people, making them learn to take others in consideration and working as a group towards a common goal.
“This team moves as a bunch throughout the event and we really bond”, coach Biddulph agrees.
-
- At 11am it was time to get into bus and start to focus for the upcoming games.
-
- Players were relaxed and everyone was ready for the action.
-
- Before the first game, there was little time check souvenirs.
-
- Finally it was time start get ready for the first game. Players enjoyed a little run.
-
- Everything is ready for the puck to be dropped onto ice.
-
- FINALLY! First game is just about to start
-
- Team manager Pauline Rost was excited to see what the game will bring to her team.
-
- The girl on SE conference team, Louise Durrell (#9), is second player at right. Durrell wears the red jersey.
-
- After the game was lunch time. Louise Durrell on left and next to her Steven Woodford.
-
- After lunch there was time to enjoy and relax. Players were watching other teams game.
-
- Head Coach Brian Biddulph at the cafeteria, in the interview.
Moni nuori tuomari saa tulikasteensa tuomarina Turku-turnauksessa
08/04/2009 at 8:04 PM | Posted in Suomi | Leave a commentTeksti: Ville Rämö
Turku-turnaus on erinomainen näytönpaikka paitsi pelaajille, mutta myös tuomareille. Turnauksen ainoat nuoret tekijät eivät ole pelaajat, vaan myös tuomareista löytyy uutta verta.
”Turku-turnauksessa pyritään aina ottamaan yksi päivä, jolloin nuoret tuomarit pääsevät viheltämään yhdessä. Kouluttajat sitten istuvat katsomossa ja tarkkailevat heitä. Käytännössä jokainen saa täsmäkoulutusta yhden päivän ajan.” kertoo Kimmo Ojala, tuomari ja tuomarikouluttaja.
”Turku-turnaus on erinomainen paikka harjoitella, sillä ei pelata sarjapisteistä tai mestaruuksista.”, jatkaa Ojala.
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa
Ojalan mukaan viheltämään ei opi kuin viheltämällä. Turnaus antaakin nuorille esimakua tuomarointiin liittyvästä rutiinista.
”On tärkeää, että nuoret saavat käsityksen siitä, miltä tuntuu kun pelejä on todella paljon. Normaali tuomarin arki on kuitenkin melko rankkaa. Täälläkin on kolme-neljä peliä putkeen, joten tuomarilla pitää olla kuntokin kohdillaan.
Turku-turnaus on myös hyvä paikka palautteen osalta. Nuoria tuomareita tarkkailevat kouluttajat antavat palautetta junioreille samoin kuin jäällä samaan aikaan oleva kollega. Katsojat taas antavat palautetta omalla tavallaan. Palautetta tuleekin Ojalan mukaan takuuvarmasti jostain suunnasta.
”Onkin tärkeää, että tuomari osaa ohittaa asiattoman palautteen korvasta sisään ja toisesta ulos tyylillä.”
Tuomarikouluttajan puoleen käännytään myös välillä epäselvien tilanteiden arvioinnissa. Otteluiden jälkeen tuomioista saatetaan lähestyä kouluttajaa joko sähköpostilla tai puhelimitse.
”Kyllä muutama sellainen tulikivenkatkuinen sähköposti on tullut, mutta pyrimme tietenkin parhaamme mukaan vastata ja kertoa näkemyksiä. On myös muistettava, että sähköpostin lähettäjä katsoo tilannetta ainoastaan omien lasiensa läpi.”
Pakon sanelemana hauskaan hommaan
Ojalan oma tie tuomarikouluttajaksi ei noudattanut välttämättä ihan tavanomaista kaavaa. Jääkiekkoerotuomarina hän on toiminut vuodesta 2000 ja tuomarikouluttajana nyt noin vuoden.
”Se oli monen tekijän summa. Kun kukaan ei oikein halunnut, niin jonkun piti sitten ryhtyä siihen hommaan.” naurahtaa Ojala kysymykseen kouluttajaksi päätymisestä.
”Aina olen kumminkin tykännyt ohjaamisesta ja kouluttaminen on aina ollut sellainen lähellä sydäntä oleva asia. Tämän lisäksi hyvä kaveri oli mukana siinä hommassa, niin oli helppoa ja luontevaa lähteä hänen kanssaan kouluttamaan.” Ojala jatkaa.
Flera unga domare kastas i elden i Turkuturneringen
08/04/2009 at 8:01 PM | Posted in Svenska | Leave a commentText: Ville Rämö
Det är inte bara juniorspelarna som får god träning i Turkuturneringen. De färska juniordomarna kastas i elden och vägleds av kollegor och domarutbildare.
”Vi försöker alltid hitta en dag då alla unga domare kan döma matcher tillsammans. Domarutbildarna sitter då på läktaren och ser hur de unga domarna klarar sig, berättar Kimmo Ojala, som arbetar både som domare och domarutbildare
”Turkuturneringen passar bra för att träna unga domare, för att här spelar lagen inte om poäng i sin egen liga, eller om något mästerskap.” fortsätter Ojala
Man blir bättre endast genom erfarenhet
Ojala anser, att man kan inte bli en bra domare utan erfarenhet. Turneringen ger juniorerna en ganska bra bild av rutiner som hör till domarens vardag.
”Det är viktigt, att juniorerna förstår hur det känns att döma flera matcher per dag. Domarnas vardag kan vara ganska hektisk då och då. Här kan vi ha tre-fyra matcher i rad, så man måste ha ganska bra fysisk kondition också.”
Juniorerna får feedback av både sina utbildare och av sin kollega efter varje match. Åskådarna ger sin feedback på ett helt annat sätt. Feedbacken kommer garanterat från varje håll.
”Det är viktigt, att domaren också kan ta emot negativ feedback.”
Domarutbildarens arbete innebär också att svara på frågor om oklara situationer. Oftast kommer frågorna via e-post.
”Då och då skickar föräldrarna ganska aggressiva e-mail. Vi måste bara försöka svara på något sätt, och kanske försöka få dem att se på saken lite mer objektivt. Man måste komma ihåg, att åskådaren ser på matchen endast med sina egna ögon. Domaren ser inte situationerna på samma sätt.”
Roligt genast när man började
Ojala blev domarutbildare nästan av misstag. Han har varit ishockeydomare sen år 2000, och som utbildare ungefär ett år.
”Flera saker inverkade på beslutet att bli utbildare. Ingen ville riktigt börja med utbildningen, och någon måste börja lära upp nya juniorer.” skrattar Ojala, när han blir frågad om sin väg till domarutbildare.
”Jag har alltig tyckt om att leda och lära, så jag började riktigt gärna. Dessutom var en god kompis också med, så det var ganska lätt att komma in i jobbet.” fortsätter Ojala.
”Ei saa olla niin lepsu”
08/04/2009 at 7:47 PM | Posted in Suomi | Leave a commentTeksti: Annika Vaajala
Kuvat: Ville Rämö
TuTossakin hyökännyt Tobias Kauppinen kiekkoili menneen kauden Ranskassa.
Turkulaisille Tuton riveistä tutuksi tullut kiekkoilija Tobias Kauppinen on saapunut Impivaaran hallille katsomaan veljensä Lauri Sädevirran peliä. Sädevirta pelaa VG-62:en riveissä, joka on Kauppisenkin kasvattiseura.
Kauppinen seuraa veljensä peliä tarkasti kaukalon laidalta, mutta ei huutele ohjeita kentälle. Pelin
jälkeen Kauppinen jää odottamaan veljeään pukukopin ulkopuolelle. Lauri jaksaa hymyillä häviöstä huolimatta. Häneltä ei ole jäänyt huomaamatta, että Tobias oli katsomassa peliä.
”Onhan se tosi tärkeätä, että veli käy katsomassa peliä. Siltä saa sitten hyviä neuvoja ja palautetta pelistä”, toteaa Sädevirta.
Kauppinen läpsäyttää veljeään harteille ja toteaa pelin olleen vähän lepsumpi, mitä odotti.
”Olisin odottanut vähän paremman näköistä peliä, koko joukkue pelasi vähän lepsusti. Kyllä Lauri luistella osaa ja laukoa – ja ymmärtää peliä. Se on tärkeää”, toteaa Kauppinen ylpeänä pikkuveljestään.
Lauri on seurannut isoveljensä jalan jälkiä valitessaan jääkiekon lajikseen.
Veljen malli ajoi jäälle
Veljekset ovat nuorempana käyneet talvisin yhdessä lätkimässä kiekkoa. Viime talven Tobias vietti Ranskassa pelaamassa, joten veljesten yhteiset pelit jäivät tältä talvelta väliin. Isoveljeä seuraamalla innostui pikkuvelikin kiekosta.
”Kyllä se vaikuttaa, että veli pelasi ja sitä kautta innoistui itsekin.” Lauri myöntää ja toteaa, että isoveli on hänen kiekollinen idolinsa.
Tobias näkee Laurissa paljon itseään pelaajana. Lauri on käynyt katsomassa isoveljen pelejä ja koittanut sitten itse samoja kikkoja, mitä on nähnyt isoveljen pelissä tehneen.
”Kyllä kiekkoharrastus on meitä lähentänyt, mutta puhutaan me muustakin kuin jääkiekosta”, toteavat veljekset hymyillen kuin yhdestä suusta.
Koulu on etusijalla, sitten vasta kiekko
Isoveli on tärkeä tuki Laurille. Veli neuvoo ja antaa hyviä vinkkejä.
Kauppinen sai mahdollisuuden pelata kiekkoa ammatikseen, eikä ole sitä katunut. Veljelleen hän kuitenkin antaa tärkeän neuvon.
”Jääkiekko ei tässä kohtaa ole se ykkösjuttu. Minulle se oli ja tein sitä ammatikseni, mutta kyllä koulu pitäisi hoitaa kunnialla. Siitä koitan veljeäkin muistuttaa.”
Jos veli kuitenkin innostuu ammattilaisen urasta, on isoveljellä jo neuvot valmiina.
”Täytyy vaan olla rohkea ja tehdä päätöksiä. Varsinkin jos lähtee ulkomaille, niin eihän siellä muita suomalaisia ole. Menee sinne vaan ja katsoo mitä tapahtuu”, summaa Kauppinen.
”Tietynlaista särmää, silloin tässä pärjää”
08/04/2009 at 7:29 PM | Posted in Suomi | Leave a commentTeksti: Annika Vaajala
Kuva: Ville Rämö
Aleksi Rantala on yksi SM-liigan kokeneimmista päätuomareista.
SM-liigan välierissäkin viheltänyt Aleksi Rantala on ollut jääkiekon parissa 7-vuotiaasta saakka. Intohimo lajiin veti miehen tuomariksi 14 vuotta sitten. Vaikka liigatuomarina joutuukin matkustamaan paljon ympäri Suomea ja pelejä on paljon, sytyttää peli aina miehen vireeseen.
”Viimeistään siinä kohtaa kun avauskiekko tipahtaa jäähän, syttyy pelivireeseen.”
Peleihin valmistaudutaan aina pitkän kaavan kautta ja se alkaa jo suunnittelusta. Jos kyseessä ovat liigapelit, pitää etukäteen suunnitella matkustus, ruokailut ja aikataulut.
”Liigapeleihin ja junnumatseihin sisältyy aina samanlaisia rutiineja: tavaroiden pakkaamiset ja joukkueisiin tutustuminen. Siitä se lähtee”, kiteyttää Rantala.
Kahdeksan silmää näkee paremmin
Rantala on urallansa puhaltanut kaikenlaisia pelejä junioripeleistä aina nuorten MM-kisoihin ja SM-liigapeleihin saakka. Neljän tuomarin malli miellyttää nuorta tuomaria.
”Liigapelit on mukava viheltää kun on neljä tuomaria. Ne pelit ovat kovempia ja panokset ovat myös kovemmat – mitä enemmän on silmiä, sitä paremmin nähdään. Sitten kun puhutaan junnumatseista, niin kyllä kaksi tuomaria on ihan hyvä.”
Tuomari kulkee pitkän polun juniorimatseista liigapeleihin, mutta Rantala kertoo, että entiset pelaajat nousevat liigaan tuomaroimaan hiukan nopeammin. Tuomareita myös bongaillaan kaukalon laidalta.
”On olemassa omia tuomaritarkkailijoita, että kyllä sieltä ne hyvät kaverit löytyvät”, paljastaa Rantala.
Tuomarilta vaaditaan paksua nahkaa
Tuomarit saavat työssään paljon kritiikkiä osakseen. Rantalan mukaan kritiikkiin kuitenkin tottuu ja siitä osaa suodattaa oikean kritiikin ja koettaa sen mukaan parantaa omaa suoritustaan.
Lehtiä Rantala ei kuitenkaan lähtisi heti availemaan eikä lukemaan netin keskustelupalstoja.
”Siinä voi mennä moni tuomari sitten ihan väärille teille.”
Tuomareiden saamasta kritiikistä huolimatta Rantala kehottaa junioreita harkitsemaan tuomarointia.
”Mun mielestä monelle juniorille siinä kohtaa kun huomaa, että pelaa tollasella B-juniori tai A-juniori tasolla ja huomaa ettei ole SM-liigatasoa, niin tämä on hyvä tapa saada lisää fyrkkaa ja pysyä lajin parissa.”
Pelaajaura on hyvä lähtökohta tuomariksi aikovalle, sillä silloin on pelisilmää ja luistelutaitoa ja niitä tarvitaan. Tuomari ei saa myöskään olla liian tosikko vaikka kyse onkin miesten pelistä.
”Tuomarilta kaivataan tietynlaista särmää, silloin tässä hommassa pärjää”, kiteyttää Rantala, mistä tuomaroinnissa on kyse.
Kiekkokaukalosta vaihtoaitioon
03/04/2009 at 8:30 AM | Posted in Suomi | Leave a commentTeksti: Ville Rämö
Kuva: Annika Vaajala
Turku-turnaus alkoi perjantaina, 27 Maaliskuuta 25:nnen kerran. Vuosien varrella turnauksessa pelanneet pelaajat ovat vaihtaneet roolinsa pelaajasta valmentajaksi. Yksi näistä on ruotsalainen Patrick Hillman, joka osallistui turnaukseen pelaajana noin 20 vuotta sitten. Nyt hän on tullut Turkuun IK Sätran Team-97 kanssa, ikäluokan ainoana ulkomaalaisjoukkueena.
”Voitimme pronssia turnauksessa. Viimeinen ottelu oli erästä tsekkiläistä joukkuetta vastaan.” kertoo Hillman, muistellessaan Turku-turnausta.
Hyvästä paremmaksi turnaukseksi
Hillmanin mukaan turnaus on kehittynyt ainoastaan parempaan suuntaan. Mitään varsinaisia solmukohtia ei turnauksesta hänen mukaansa löydy. ”Hallit ovat melko lähellä toisiaan, joka on hyvä. Muistan myös yhden jäähallin joka oli rakennettu pommisuojaan. Jäähalli maan alla!”
Hillman muistelee, että Turun jäähallit olivat hienoja jo 80-luvulla, mutta kehitystä on huomattavissa myös sillä saralla. ”Tämä halli on yksi hienoimmista missä olen ollut.”, kommentoi Hillman Kupittaan jäähallia.
Tasaisia ja tiukkoja otteluita pelanneet IK Sätran pojat saavat hyvää treeniä. Hillman uskookin poikien saavan ainoastaan hyviä kokemuksia ja muistoja turnauksesta.
Paremmat varusteet eivät tee hyvää pelaajaa
Hillman löytää nopeasti eroja suomalaisen ja ruotsalaisen pelityylin välillä. Hänen pelatessaan suomalaisjoukkueet olivat hieman fyysisempiä ja lyöntilaukaukset olivat sallittuja. Suomessa nämä kiellettiin joitain vuosia tästä, kun taas Ruotsissa ne sallittiin. ”Nyt pelaajamme haluaisivat ”lämätä” ja taklata. Heillä on välillä hankaluuksia pysyä säännöissä kun pääsevät kentälle.”
Yksilölliset taidot ovat myös kehittyneet vuosien mittaan. Paremmat varusteet, kuten komposiittimailat, ovat helpottaneet pelaamista.
”Totta kai silloinkin oli todella taitavia luistelijoita joukossamme, mutta heidät pysäytettiin melko nopeasti taklauksilla. Nyt nämä pelaajat pääsevät näyttämään todelliset taitonsa. Pelaajat ovat ehkä hieman teknisempiä nykyään.”
”Ulkomaalaisten joukkueiden kohtaaminen kehittää pelaajia. Esimerkiksi peli suomessa on hieman nopeampaa mielestämme, kuin mitä meillä ruotsissa.
Från hockeyrinken till avbrytningsbåsen
03/04/2009 at 8:26 AM | Posted in Svenska | Leave a commentText: Ville Rämö
Foto: Annika Vaajala
Turku-turneringen startade fredagen den 27 Mars för 25:e gången. Under åren har spelarna bytt sin karriär från spelare till tränare. En av dessa är Patrick Hillman, som deltog i Turku-turneringen för cirka 20 år sedan. Nu har han kommit med IK Sätras Team-97 till Åbo, som åldersklassens enda utländska lag.
”Vi nådde tredje plats i hela turneringen, och mötte ett tjeckiskt lag i sista matchen.” svarar Partick Hillman, när blir frågad om goda minnen från turneringen.
Från en bra till en bättre turnering
Enligt Hillman har turneringen bara blivit bättre under åren. Några nackdelar hittar han inte. ”Det räckte inte länge att resa mellan ishallarna då. Jag kommer ihåg en ishall i ett bombskydd. Under jorden.”
Hillman berättar också, att trots att ishallarna var bra redan på 80-talet, har de blivit mycket bättre sen dess. ”Den här hallen är en av de finaste jag har varit i.”, kommenterar Hillman Kuppis ishall.
Han konstaterar, att pojkarna som spelar i år i turneringen, får endast bra erfarenheter och minnen av turneringen. Matcherna har varit tuffa och mycket jämna.
Bättre utrustning gör inte en bra spelare
Hillman ser skillnader mellan den svenska och den finska spelstilen. Då han spelade, var de finska lagen mer fysiska och fick skjuta slagskott. I Finland förbjöds dessa i de yngsta juniorserierna senare, men de blev tillåtna i Sverige. ”Nu skulle våra spelare vilja skjuta slagskott och tackla. De kan ha svårigheter att hålla sig när de kommer ut på isen.”
Den individuella skickligheten har också ökat under åren. Bättre utrustning, som t.ex. kompositklubbor har gjort spelandet lite lättare.
”Förstås fanns det jätte duktiga skridskoåkare redan då, men man tog ofta bort dem med tacklingar. Nu får dessa spelare visa vad de kan. Det finns kanske mera tekniska spelare nu.”
”Att spela mot utländska lag utvecklar spelarna. Till exempel är spelet lite snabbare här i Finland, tycker vi.”
The Tournament unites people
31/03/2009 at 8:06 PM | Posted in English | Leave a commentText: Mikko Vaahtola / Photos: Joonas Reijonen
It’s saturday morning ( 28th of March) and the bustle is starting. It is the first day of the Turku Junior Ice Hockey Tournament. There are a lot of players from different countries. The tournament is arranged at many ice hockey arenas around Turku.
Mika Koskinen is an assistant GM of hockey team TPS Whalers. He’s one of the volunteer workers at Turkuhalli. But Koskinen isn’t the only one working at the tournament. The whole Whalers team is participating in this voluntary work.
"This is great! We have around 40 players and parents, doing different tasks during this tournament", Mika Koskinen is proud of his teams efford in this tournament.
From Turku to Paris
Whalers are gathering some money for their forthcoming Ice hockey tournament in Paris, France at Easter. Mika Koskinen describes Turku Junior Ice Hockey Tournament as an excellent event where parents and players work together.
- This is great! We have around 40 players and parents, doing different tasks during this tournament. Our players are now old enough to whistle player changes during the games, Koskinen says. Parents also have a lot to do.
While the task is easy, the job is taken seriously.
- We are responsible of giving teams their locker rooms, we take care of the officials and that they have enough coffee and buns. Scores, statistics, coordination and basically everything that happens concerns us. The most important thing of all is that we give foreign teams good instructions.
Lot of experience and more to come
Mikko Koskinen reveals that this isn’t the first time Whalers’ team is coordinating the tournament office at Turku Junior Ice Hockey Tournament.
- We have done this for three years in a row. But this is the first time we are having the boys with us. Because they’re now turning 15.
Every year Whalers have had the same goal for their actions. They have wanted to go to a tournament that is held abroad.
We have already been in Switzerland and in Germany. And now we are aiming to Paris. Like I said this is voluntary work. The only benefit we are getting from our job is that our boys get enough money to go to France. It will be the high light moment of our season, Koskinen says.
Koskinen sums the very best aspects of the tournament.
- In my opinion, this tournament brings people together from around the world. It is nice to see friends from abroad.
Eetu Koskinen and Joona Saha are two of the players at Whalers and both of them are looking forward the tournament in France. They are also describing they’re task easy as they were whistling the line-up changes.
- This is easy money for our team. It is going to be nice to see the skill level in France. We can’t wait!, boys shout together.
Maintaining the scoreboard is one of the many jobs for the whalers parents
WELCOME!
31/03/2009 at 7:22 PM | Posted in English | Leave a commentSpirit of Turku Tournament blog is great way to discover different aspects of the tournament. There will be interviews, audioclips and photos on this blog. Behalf of all the officials of the Tournament I wish that you will enjoy reading these stories. Hopefully these stories can bring back some great memories from the Tournament.
Leeni Pellinen
Blog at WordPress.com. | Theme: Pool by Borja Fernandez.
Entries and comments feeds.
