Turku-turnaus on erinomainen näytönpaikka paitsi pelaajille, mutta myös tuomareille. Turnauksen ainoat nuoret tekijät eivät ole pelaajat, vaan myös tuomareista löytyy uutta verta.

”Turku-turnauksessa pyritään aina ottamaan yksi päivä, jolloin nuoret tuomarit pääsevät viheltämään yhdessä. Kouluttajat sitten istuvat katsomossa ja tarkkailevat heitä. Käytännössä jokainen saa täsmäkoulutusta yhden päivän ajan.” kertoo Kimmo Ojala, tuomari ja tuomarikouluttaja.

”Turku-turnaus on erinomainen paikka harjoitella, sillä ei pelata sarjapisteistä tai mestaruuksista.”, jatkaa Ojala.

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Ojalan mukaan viheltämään ei opi kuin viheltämällä. Turnaus antaakin nuorille esimakua tuomarointiin liittyvästä rutiinista.

”On tärkeää, että nuoret saavat käsityksen siitä, miltä tuntuu kun pelejä on todella paljon. Normaali tuomarin arki on kuitenkin melko rankkaa. Täälläkin on kolme-neljä peliä putkeen, joten tuomarilla pitää olla kuntokin kohdillaan.

Turku-turnaus on myös hyvä paikka palautteen osalta. Nuoria tuomareita tarkkailevat kouluttajat antavat palautetta junioreille samoin kuin jäällä samaan aikaan oleva kollega. Katsojat taas antavat palautetta omalla tavallaan. Palautetta tuleekin Ojalan mukaan takuuvarmasti jostain suunnasta.

”Onkin tärkeää, että tuomari osaa ohittaa asiattoman palautteen korvasta sisään ja toisesta ulos tyylillä.”

Tuomarikouluttajan puoleen käännytään myös välillä epäselvien tilanteiden arvioinnissa. Otteluiden jälkeen tuomioista saatetaan lähestyä kouluttajaa joko sähköpostilla tai puhelimitse.

”Kyllä muutama sellainen tulikivenkatkuinen sähköposti on tullut, mutta pyrimme tietenkin parhaamme mukaan vastata ja kertoa näkemyksiä. On myös muistettava, että sähköpostin lähettäjä katsoo tilannetta ainoastaan omien lasiensa läpi.”

Pakon sanelemana hauskaan hommaan

Ojalan oma tie tuomarikouluttajaksi ei noudattanut välttämättä ihan tavanomaista kaavaa. Jääkiekkoerotuomarina hän on toiminut vuodesta 2000 ja tuomarikouluttajana nyt noin vuoden.

”Se oli monen tekijän summa. Kun kukaan ei oikein halunnut, niin jonkun piti sitten ryhtyä siihen hommaan.” naurahtaa Ojala kysymykseen kouluttajaksi päätymisestä.

”Aina olen kumminkin tykännyt ohjaamisesta ja kouluttaminen on aina ollut sellainen lähellä sydäntä oleva asia. Tämän lisäksi hyvä kaveri oli mukana siinä hommassa, niin oli helppoa ja luontevaa lähteä hänen kanssaan kouluttamaan.” Ojala jatkaa.

TuTossakin hyökännyt Tobias Kauppinen kiekkoili menneen kauden Ranskassa.

Turkulaisille Tuton riveistä tutuksi tullut kiekkoilija Tobias Kauppinen on saapunut Impivaaran hallille katsomaan veljensä Lauri Sädevirran peliä. Sädevirta pelaa VG-62:en riveissä, joka on Kauppisenkin kasvattiseura.

Kauppinen seuraa veljensä peliä tarkasti kaukalon laidalta, mutta ei huutele ohjeita kentälle. Pelin
jälkeen Kauppinen jää odottamaan veljeään pukukopin ulkopuolelle. Lauri jaksaa hymyillä häviöstä huolimatta. Häneltä ei ole jäänyt huomaamatta, että Tobias oli katsomassa peliä.

”Onhan se tosi tärkeätä, että veli käy katsomassa peliä. Siltä saa sitten hyviä neuvoja ja palautetta pelistä”, toteaa Sädevirta.

Kauppinen läpsäyttää veljeään harteille ja toteaa pelin olleen vähän lepsumpi, mitä odotti.

”Olisin odottanut vähän paremman näköistä peliä, koko joukkue pelasi vähän lepsusti. Kyllä Lauri luistella osaa ja laukoa – ja ymmärtää peliä. Se on tärkeää”, toteaa Kauppinen ylpeänä pikkuveljestään.

Lauri on seurannut isoveljensä jalan jälkiä valitessaan jääkiekon lajikseen.

Veljen malli ajoi jäälle

Veljekset ovat nuorempana käyneet talvisin yhdessä lätkimässä kiekkoa. Viime talven Tobias vietti Ranskassa pelaamassa, joten veljesten yhteiset pelit jäivät tältä talvelta väliin. Isoveljeä seuraamalla innostui pikkuvelikin kiekosta.

”Kyllä se vaikuttaa, että veli pelasi ja sitä kautta innoistui itsekin.” Lauri myöntää ja toteaa, että isoveli on hänen kiekollinen idolinsa.

Tobias näkee Laurissa paljon itseään pelaajana. Lauri on käynyt katsomassa isoveljen pelejä ja koittanut sitten itse samoja kikkoja, mitä on nähnyt isoveljen pelissä tehneen.

”Kyllä kiekkoharrastus on meitä lähentänyt, mutta puhutaan me muustakin kuin jääkiekosta”, toteavat veljekset hymyillen kuin yhdestä suusta.

Koulu on etusijalla, sitten vasta kiekko

Isoveli on tärkeä tuki Laurille. Veli neuvoo ja antaa hyviä vinkkejä.

Kauppinen sai mahdollisuuden pelata kiekkoa ammatikseen, eikä ole sitä katunut. Veljelleen hän kuitenkin antaa tärkeän neuvon.

”Jääkiekko ei tässä kohtaa ole se ykkösjuttu. Minulle se oli ja tein sitä ammatikseni, mutta kyllä koulu pitäisi hoitaa kunnialla. Siitä koitan veljeäkin muistuttaa.”

Jos veli kuitenkin innostuu ammattilaisen urasta, on isoveljellä jo neuvot valmiina.
”Täytyy vaan olla rohkea ja tehdä päätöksiä. Varsinkin jos lähtee ulkomaille, niin eihän siellä muita suomalaisia ole. Menee sinne vaan ja katsoo mitä tapahtuu”, summaa Kauppinen.

Aleksi Rantala on yksi SM-liigan kokeneimmista päätuomareista.

SM-liigan välierissäkin viheltänyt Aleksi Rantala on ollut jääkiekon parissa 7-vuotiaasta saakka. Intohimo lajiin veti miehen tuomariksi 14 vuotta sitten. Vaikka liigatuomarina joutuukin matkustamaan paljon ympäri Suomea ja pelejä on paljon, sytyttää peli aina miehen vireeseen.

”Viimeistään siinä kohtaa kun avauskiekko tipahtaa jäähän, syttyy pelivireeseen.”

Peleihin valmistaudutaan aina pitkän kaavan kautta ja se alkaa jo suunnittelusta. Jos kyseessä ovat liigapelit, pitää etukäteen suunnitella matkustus, ruokailut ja aikataulut.

”Liigapeleihin ja junnumatseihin sisältyy aina samanlaisia rutiineja: tavaroiden pakkaamiset ja joukkueisiin tutustuminen. Siitä se lähtee”, kiteyttää Rantala.

Kahdeksan silmää näkee paremmin

Rantala on urallansa puhaltanut kaikenlaisia pelejä junioripeleistä aina nuorten MM-kisoihin ja SM-liigapeleihin saakka. Neljän tuomarin malli miellyttää nuorta tuomaria.

”Liigapelit on mukava viheltää kun on neljä tuomaria. Ne pelit ovat kovempia ja panokset ovat myös kovemmat – mitä enemmän on silmiä, sitä paremmin nähdään. Sitten kun puhutaan junnumatseista, niin kyllä kaksi tuomaria on ihan hyvä.”

Tuomari kulkee pitkän polun juniorimatseista liigapeleihin, mutta Rantala kertoo, että entiset pelaajat nousevat liigaan tuomaroimaan hiukan nopeammin. Tuomareita myös bongaillaan kaukalon laidalta.

”On olemassa omia tuomaritarkkailijoita, että kyllä sieltä ne hyvät kaverit löytyvät”, paljastaa Rantala.

Tuomarilta vaaditaan paksua nahkaa

Tuomarit saavat työssään paljon kritiikkiä osakseen. Rantalan mukaan kritiikkiin kuitenkin tottuu ja siitä osaa suodattaa oikean kritiikin ja koettaa sen mukaan parantaa omaa suoritustaan.

Lehtiä Rantala ei kuitenkaan lähtisi heti availemaan eikä lukemaan netin keskustelupalstoja.
”Siinä voi mennä moni tuomari sitten ihan väärille teille.”

Tuomareiden saamasta kritiikistä huolimatta Rantala kehottaa junioreita harkitsemaan tuomarointia.

”Mun mielestä monelle juniorille siinä kohtaa kun huomaa, että pelaa tollasella B-juniori tai A-juniori tasolla ja huomaa ettei ole SM-liigatasoa, niin tämä on hyvä tapa saada lisää fyrkkaa ja pysyä lajin parissa.”

Pelaajaura on hyvä lähtökohta tuomariksi aikovalle, sillä silloin on pelisilmää ja luistelutaitoa ja niitä tarvitaan. Tuomari ei saa myöskään olla liian tosikko vaikka kyse onkin miesten pelistä.

”Tuomarilta kaivataan tietynlaista särmää, silloin tässä hommassa pärjää”, kiteyttää Rantala, mistä tuomaroinnissa on kyse.

Turku-turnaus alkoi perjantaina, 27 Maaliskuuta 25:nnen kerran. Vuosien varrella turnauksessa pelanneet pelaajat ovat vaihtaneet roolinsa pelaajasta valmentajaksi. Yksi näistä on ruotsalainen Patrick Hillman, joka osallistui turnaukseen pelaajana noin 20 vuotta sitten. Nyt hän on tullut Turkuun IK Sätran Team-97 kanssa, ikäluokan ainoana ulkomaalaisjoukkueena.

”Voitimme pronssia turnauksessa. Viimeinen ottelu oli erästä tsekkiläistä joukkuetta vastaan.” kertoo Hillman, muistellessaan Turku-turnausta.

Hyvästä paremmaksi turnaukseksi

Hillmanin mukaan turnaus on kehittynyt ainoastaan parempaan suuntaan. Mitään varsinaisia solmukohtia ei turnauksesta hänen mukaansa löydy. ”Hallit ovat melko lähellä toisiaan, joka on hyvä. Muistan myös yhden jäähallin joka oli rakennettu pommisuojaan. Jäähalli maan alla!”

Hillman muistelee, että Turun jäähallit olivat hienoja jo 80-luvulla, mutta kehitystä on huomattavissa myös sillä saralla. ”Tämä halli on yksi hienoimmista missä olen ollut.”, kommentoi Hillman Kupittaan jäähallia.

Tasaisia ja tiukkoja otteluita pelanneet IK Sätran pojat saavat hyvää treeniä. Hillman uskookin poikien saavan ainoastaan hyviä kokemuksia ja muistoja turnauksesta.

Paremmat varusteet eivät tee hyvää pelaajaa

Hillman löytää nopeasti eroja suomalaisen ja ruotsalaisen pelityylin välillä. Hänen pelatessaan suomalaisjoukkueet olivat hieman fyysisempiä ja lyöntilaukaukset olivat sallittuja. Suomessa nämä kiellettiin joitain vuosia tästä, kun taas Ruotsissa ne sallittiin. ”Nyt pelaajamme haluaisivat ”lämätä” ja taklata. Heillä on välillä hankaluuksia pysyä säännöissä kun pääsevät kentälle.”

Yksilölliset taidot ovat myös kehittyneet vuosien mittaan. Paremmat varusteet, kuten komposiittimailat, ovat helpottaneet pelaamista.

”Totta kai silloinkin oli todella taitavia luistelijoita joukossamme, mutta heidät pysäytettiin melko nopeasti taklauksilla. Nyt nämä pelaajat pääsevät näyttämään todelliset taitonsa. Pelaajat ovat ehkä hieman teknisempiä nykyään.”

”Ulkomaalaisten joukkueiden kohtaaminen kehittää pelaajia. Esimerkiksi peli suomessa on hieman nopeampaa mielestämme, kuin mitä meillä ruotsissa.